Todistuksia

Eilen saivat perheeni jäsenet todistuksia. Ala-asteen päättötodistus, kasiluokan todistus ja opiston päästötodistus sekä minun SPR:n kurssitodistukseni tuottavat nyt iloa saajilleen. Isäntä saa vähän väliä venäjänkielen todistuksia sovelluksissa suoritetuista tasoista. Arvostan niitäkin, sillä ei meillä kellään ole juurikaan kielipäätä. Tuo sinnikkyys ja jopa halu maksaa muutaman euron kuussa treenatakseen kokonaan uutta taitoa ansaitsevat mielestäni erityismaininnan.

Eilen koulunkäynti jatkui ilman mitään kesälomakohtauksia. Minä tein ennakkotehtävää SPR:n kurssia varten. Toimin myös mopokoululaisen ajo-opettajana ja mopokoululainen treenasi kaupunkiajoa. On muuten keskityttävä kunnolla, jotta pystyy ajamaan kahta liikennevälinettä! Opettajana pitää ohjeistaa puhelimitse mopokoululaista ja itse seurata autoilijana liikennettä omalta kohdaltaan. Voisin sanoa, että autokoulun opettajana toimiminen oli helpompaa. 

Tänään olen tehnyt osaani ryhmätehtävästä kulttuuri-kurssia varten. Maanantaina tapaamme Teamsissa ja keskustelemme monikultuurisista työpaikoista. Tiistaista torstaihin on taas SPR:n henkisen tuen pidempi peruskurssi.

Opinnäytetyön aihe kummittelee myös ajatuksissani ja olisin kovin innokas tarttumaan siihen nyt heti!

Lapset ihmettelivät, onko minulla koulusta lainkaan kesälomaa. Ei ole. Enkä halua. Minusta on mukavaa, että päivässä on pari tuntia järkevää, eteenpäinvievää tekemistä. Ehdin kyllä rentoutua ja harrastaa, vaikka koulutehtäviä onkin. Oikeastaan voisi sanoa, että opiskelu on yksi harrastuksistani. Se ei ole pakotettua, vaan vähän niinkuin ristisanojen tekemistä. Ongelmanratkaisua, jonka tuotos saa mieleni iloiseksi! (Itse valitut opiskelun aiheet tietysti edesauttavat ilon syntymiseen. Esimerkiksi kemianteknologian pikkutarkkojen asioiden opettelu ei sitä mitä todennäköisemmin saisi minussa aikaan.)

Aamun todistustenhakureissulla kävin luontolenkillä. Pörriäinenkään ei pidä kesälomaa! (Kiitos sille, odottelen mustikoita....)